Mennään eteenpäin – avioliittoasia

Kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan 1.3.2017, se merkitsi samalla, että suomalaisen yhteiskunnan ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitykset eriytyivät toisistaan. Yli 70%:a suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Tämän lisäksi kirkon esillä pitämä käsitys avioliitosta koskee merkittävää osaa suomalaisia joko suoraan tai välillisesti. Kirkon ja sen jäsenten viesti asian suhteen on tällä hetkellä hyvin epäselvä.

Avioliittokäsitystä koskeva aloite kevään 2018 kirkolliskokouksessa

Keväällä 2017 kirkolliskokoukselle jätetty aloite kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi on vuoden aikana saanut seuraukseen taustaselvityksen (ns. Helanderin paperi), yleisvaliokunnan lausunnon sekä juuri ennen tämän kevään kirkolliskokousviikkoa perustevaliokunnan mietinnön.

Mietinnössään perustevaliokunta esitti aloitteen raukeamaan jättämistä. Mietinnön toisessa ponnessa oli toivomus, että piispainkokous edistäisi kunnioittavaa keskustelua avioliitosta. Mikäli nämä ponnet olisivat tulleet päätöksiksi, olisi se merkinnyt käytännössä kirkon sylissä makaavan ongelman kieltämistä.

Perustevaliokunnan mietintö ei ollut yksimielinen. Viisi jäsentä teki mietintöön eriävän mielipiteen. Mietinnöstä käytettiin kokousviikolla yli 70 varsinaista puheenvuoroa.

Lopputulos oli, että itse aloite äänestettiin raukeamaan äänin 59-46. Mietinnön toista pontta kuitenkin esitettiin muutettavaksi. Muutosesitys voitti äänestyksen 73-32. Ponneksi tuli: ”Kirkolliskokous päätti pyytää piispainkokousta edistämään kunnioittavaa keskustelua avioliitosta sekä selvittämään vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä johtuvien erimielisyyksien ratkaisemiseksi.”

Eila Helanderin selvitystä avioliittoon vihkimisestä luopumisesta koskeva perustevaliokunnan mietintö jäi suositustensa osalta käytännössä puimatta. Todennäköisesti Piispainkokous palaa siihen pohtiessaan ratkaisuja kirkossa olevien avioliittoa koskevien erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Mietinnön ponsi avioliittoon vihkimisen säilyttämisestä tuli päätökseksi.

Jatkopohdintaa

Kirkolliskokouksessa käyty keskustelu osoitti, että avioliittoa koskevat kannat ovat reunoiltaan varsin kaukana toisistaan. Samoista perusteista, Raamatusta ja Tunnustuskirjoista, voidaan päätyä perustellusti erilaisiin lopputuloksiin. Keskustelu teki näkyväksi sen, että kirkossamme on kaksi erilaista näkemystä siitä, mitä avioliitto on tai voi olla. Piispainkokous sai tehtäväkseen lähteä hakemaan tähän ratkaisua.

Itse rohkaisisin siihen, että seurakunnissa avioliittoasiaa pohdittaisiin kirkolliskokouksen luomaa taustaa vasten. Keskustelu avioliitosta on vaikea aihe – juuri siksi siihen on syytä tarttua. Tässä vaiheessa olisi tavattoman tärkeää pystyä luomaan keskustelutilanteista sellaisia, joissa ihmiset voivat turvallisesti olla läsnä, kuunnella, puhua ja esittää mielipiteitään. Käytännössä kyse on kunnioittavan keskustelun harjoittamisesta. Toivottavasti tähän löytyy seurakuntalaisten keskuudessa rohkeutta, intoa ja mielenkiintoa.

Kirkko ei ole suomalaisia konservatiivisempi tai syrjivämpi. Kirkko on jäsentensä näköinen. Jos kirkko ei etene asiassa aktiivisesti, se kasaa ongelmia tulevaisuuteen. Tähän ei ihmisten keskellä työtään tekevällä kirkolla ei ole varaa. Avioliittokysymys tulisi siten rasittamaan tulevien vuosien päätöksentekoa. Ratkaisemattoman tilanteen suurimpia kärsijöitä ovat ne ihmiset ja heidän läheisensä, joiden elämää ristiriitainen tilanne käytännössä koskee.

Nyt on avoimuuden, arvostavan keskustelun, kuuntelemisen ja puhumisen aika.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s